Menetämmekö koskaan läheisiämme lopullisesti?

Jokainen kohtaa elämässään hetken, jolloin menettää itselleen läheisen henkilön. Vaikein menettämisen muoto on rakkaan ihmisen kuolema. Myös parisuhteen päättyminen eroon voi tuntua luopumisen hetkellä lähes yhtä lopulliselta kuin kuolema. Mikä tahansa rakkaan ihmisen menettämisen muoto onkaan, sen jälkeen et enää voi nähdä tai koskettaa ihmistä, joka ennen oli tärkeä osa elämääsi. Poislähteneen läheisen ihmisen jättämä aukko elämässäsi on iso ja tyhjä, ja sen täyttäminen tuntuu keskellä surua mahdottomalta.

 

Mitä menetyksen jälkeen jää jäljelle? Tuttu ja hieman ehkä kliseinenkin vastaus on, että meille rakkaat ihmiset elävät aina muistoissamme, heidän lapsissaan tai lastenlapsissaan sekä jäljelle jääneissä perinnöissä ja saavutuksissa. Joillekin muistot voivat kuitenkin olla niin kipeitä, että niiden vaaliminen voi varsinkin alkuun olla vaikeaa. Perinnöt ja saavutukset voivat puolestaan tuntua elämän isojen kysymysten edessä vain materialta. Mitä muuta meille jää?

 

Läheiset ihmiset elävät myös meissä. Vaikka he olisivat poistuneet keskuudestamme fyysisesti, heidän jättämänsä jälki näkyy meissä läpi elämämme. He eivät elä vain muistoissamme, vaan tavoissa, kokemuksissa ja opeissa, jotka ovat muokanneet elämämme sellaiseksi, mitä se on tänään. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, miten jo edesmennyt puolisosi oli se henkilö, joka sai sinut uskomaan ja luottamaan itseesi. Hän on saattanut saada sinut tarttumaan rohkeammin uusiin haasteisiin ja kokemuksiin. Jo nyt edesmenneen läheisen ystävän kannustus on puolestaan voinut aikoinaan olla syy, miksi olet lähtenyt tavoittelemaan isoa unelmaasi. Muisto lapsuuden kesistä isovanhempien luona voi taas olla syy siihen, miksi edelleen haaveilet maalla olevasta pienestä mökistä, jonka pihalla koko suku voisi kokoontua.

 

Jos olet menettänyt sinulle läheisen henkilön, älä sure menetettyjä hetkiä, joita sinulla hänen kanssaan olisi voinut vielä olla tai sanoja, jotka jäivät sanomatta. Katumus tai katkeruus ovat tunteita, jotka harvoin auttavat meitä eteenpäin, saati mitä läheisesi toivoisi sinun lähtönsä jälkeen kokevan. Vaikka ilo ja kiitollisuus tuntuisivat olevan kaukaisimpia tunteita tällä hetkellä, yritä silti iloita ja kiittää asioista, joita sait elämääsi läheisesi kautta: yhteisiä kokemuksia, jotka tekivät elämästäsi rikkaamman ja oppeja, jotka tekivät sinusta viisaamman sekä hetkiä, joiden kautta olet juuri se, kuka tänään olet. Sitä muutosta, mitä läheinen ihminen sai aikaan sinussa, ei kukaan tai mikään voi ottaa sinulta pois. Se on aina sinua ja rakastasi yhdistävä tekijä – myös ikuisuuden takaa.

 

Jos läheisesi elää muistojesi lisäksi myös sinussa, menetämmekö siis lopulta koskaan ihmisiä, jotka ovat lähteneet elämästämme?