Nuorena leskeksi

Suomessa on yli 50 000 työikäistä leskeä. Vuosittain leskeytyy noin 4500 työikäistä henkilöä. Todellisuudessa määrä on suurempi, koska tilastoihin ei merkitä avoliitosta leskeytyneitä.

 

Leskeytyminen työikäisenä on kriisitilanne, joka muuttaa elämän pysyvästi. Puolison kuolema nuorella iällä on usein yllättävä elämänmuutos, johon ei ole osannut varautua. Toisaalta jos kuolemaa on edeltänyt pitkäaikainen sairaus, leskeytyneen voimavarat ovat olleet koetuksella jo pidempään.

Puolisonsa menetyksen lisäksi leskeytynyt menettää yhdessä suunnitellun tulevaisuuden ja joutuu rakentamaan elämänsä uudelleen. Moni leskeytynyt kokee, että myös koko identiteetti joutuu tarkasteluun. Leski joutuu pohtimaan kysymyksiä; kuka olen ilman puolisoa, mikä nyt on tärkeää, miten haluan elää ja mitä haluan tulevaisuudelta.

Puolison kuolemaan liittyy paljon lakisääteisiä velvoitteita

Hautajaisten järjestäminen, perunkirjoitukset, ositus, perinnönjako, lasten edunvalvonta ja eläkkeiden hakeminen ovat monelle nuorena leskeytyneelle uusia asioita ja vaativat paljon aikaa ja voimia surun keskellä.

Perhe-eläkejärjestelmään liittyy monia lesken ikään, avioliiton kestoon ja parisuhteen muotoon liittyviä rajoitteita, jotka estävät eläkkeen saamisen osalta leskistä. Taloudellisen tilanteen muuttuminen onkin yksi keskeisimpiä toissijaisia menetyksiä, joita leskeytyminen tuo tullessaan. Toisen tulojen katoaminen taloudesta saattaa tarkoittaa muutoksia myös asumiseen ja työelämään.

Sosiaaliset verkostot voivat muuttua leskeyden myötä

Muutokset sosiaalisessa verkostossa ovat yleisiä. Voi olla, että leski ei saakaan tukea niiltä tahoilta, joilta sitä eniten odotti. Osa ystävistä saattaa kadota ja leski ei koekaan enää olevansa entiseen tapaan tervetullut ystäväjoukkoon, jossa ennen pariskuntana oli mukana. Toisaalta tukea saattaa tulla yllättäviltä tahoilta ja osa ystävyyssuhteista muuttuu läheisemmiksi kuin aiemmin.

Yksinhuoltajuus on kuormittava tilanne

Jos työikäisenä leskeytyneellä on lapsia, tarkoittaa leskeytyminen myös totaalista yksinhuoltajuutta. Kasvatusvastuu ja arjen kodinhoito jää yksin leskeytyneen vastuulle. Lapset tarvitsevat tukea myös oman menetyksensä ja surunsa käsittelyyn. Tilanne on leskivanhemmalle kuormittava, kun yhtä aikaa hänen omat voimavaransa ovat vähissä. Leskiperhe tarvitseekin usein myös ulkopuolista tukea.

Puolison kuolemaan liittyvä suru on voimakas ja pitkäkestoinen

Suru vaikuttaa tunteiden lisäksi kehoon, ajatteluun, käyttäytymiseen ja toimintakykyyn. Puolisonsa menettäneet allekirjoittavat nykyisen käsityksen surusta kokemuksena, jolle ei ole aikarajaa, eikä toisiaan tietyssä järjestyksessä seuraavia vaiheita. Ei ole myöskään yhtä oikeaa tapaa käsitellä surua.

Suru on usein kuin aaltoliike

Leskeytyneet kuvaavat usein, että suru on aaltoliikettä; välillä olo on parempi ja välillä suru tempaa mukaansa aallon pohjaan. Vähitellen aallot loivenevat ja oppii luottamaan, että ylöspäinkin mennään. Muistelu ei tee enää niin kipeää ja surun kanssa oppii elämään. Kuollut läheinen ei unohdu, mutta leskeytyneen oma elämä jatkuu tuoden mukanaan myös hyviä ja iloisia asioita, vaikka siihen ei alussa olisi voinut mitenkään uskoa.

Mistä nuorena leskeytyneet saavat tukea ja mikä heitä auttaa?

Leskeytyneille läheisten ja ystävien läsnäolo on tärkeää. Surevat arvostavat rohkeutta kohdata ja olla vierellä kulkijana ja kuuntelijana. Tukijan tulee ymmärtää, ettei toisen surua voi kuitenkaan ottaa pois tai pienentää selittelemällä ja neuvomalla miten surevan tulisi toimia. Konkreettinen apu arjessa on olennaista. Ruuanlaitto, imurointi ja kauppa-asioiden hoito olisi surevalle usein tärkeämpää kuin kauniit kukka-asetelmat. Taloudellisten ja arjen käytännön asioiden järjestyminen on edellytyksenä sille, että surulle ja asian käsittelylle on ylipäätään tilaa.

Moni leskeytynyt kokee, että arjen rutiinien ylläpito on hyväksi. Suru on fyysisestikin raskasta ja siksi lepo ja uni ovat tarpeen. Surun ilmaiseminen eri tavoin on tärkeää. Tapoja on erilaisia ja eri asiat auttavat eri ihmisiä. Osa haluaa puhua surustaan ja hakee tukea aktiivisesti sosiaalisista suhteista, kun taas osa haluaa pohtia asioita enemmän itsekseen. Yksi purkaa suruaan toimintaan, toinen luovaan harrastukseen, joku taas etsii teoriatietoa ja lukee paljon. Tukea läheisensä menettänyt voi myös hakea esimerkiksi kriisikeskuksesta, terveydenhuollosta, työterveydestä, terapiasta, seurakunnasta ja erilaisista järjestöistä.

Vertaistuki auttaa

Nuorena leskeytyneellä on harvoin saman kokeneita lähipiirissään. Tästä syystä moni hakeutuu vertaistuen piiriin. Tuntuu hyvältä huomata, että on muita saman kokeneita, jotka ymmärtävät mitä leskeytynyt kokee ja tuntee. Omat tunteet ja ajatukset normalisoituvat. Vertaistuen koetaan myös auttavan omien voimavarojen ja selviytymiskeinojen löytämisessä. Nuorten leskien vertaisryhmissä itku ja nauru vuorottelevat. Yhteinen kokemus yhdistää ja vertaistuki luo toivoa tulevaan.